Heikki Typpö:
Sivistyneistö on tabu
Otsikolla en tarkoita, että sivistyneistö olisi jotenkin hyödytön tai tarpeeton – edes työväenluokalle. Päinvastoin. Työväenliike laajassa ja varsinkin kansainvälisessä mitassa, on sivistyneistön muotoilemaa liikettä. Sivistyneistö on kuin Hegelin absoluuttinen idea, jonka sisäisestä, omaehtoisesta kehityksestä riippuu työväenluokan, koko kansan ja yhteiskunnan kehitys. Kansa, rahvas tai työväenluokka ei merkitse sivistyneistölle mitään. Se on kuin savea, jota sivistyksen idea muovailee oman tarpeensa mukaisesti. Muovaamatonta savea, kansaa voidaan käyttää pelkästään kulissina, tekojen perusteluna tai pelon ja epävarmuuden aiheuttajana.
Tulin näihin ajatuksiin kun luin Kansan äänestä (n:ro 1/08) Risto Koivulan artikkelin ”Oliko Lenin ’objektiivinen idealisti’ vai dialektinen materialisti”. Jotta olisin Riston jutusta jotain ymmärtänyt, minun täytyi lukea kirjoituksen lähdeaineisto eli yliopistomarxistien Marx-seuran puheenjohtajan Vesa Oittisen artikkeli Kantista ja Bernsteinistä.
Silloin, kun jokin kallis laite tai elektroninen apparaatti ei toimi tai se ei toteuta sille asetettua tehtävää, laitteen omistajan harmistunut mielenkiinto kohdistuu itse apparaattiin: voiko sitä kenties korjata vai pitääkö se romuttaa ja hankkia kokonaan uusi laite. Köyhälistön, työväenluokan tai koko kansan elämän säätelijä, sivistyneistö, on epäkunnossa oleva apparaatti. Se vaatii melkoista remonttia nyt heti. Tulevaisuudessa se joudutaan korvaamaan koko kansan sivistyksellä.
Marx-seuran jäsenistö on korkeasti koulutettua väkeä, jonka tehtävän voisi kuvitella olevan palvella köyhälistön asiaa: riiston, sorron ja vääryyden kitkemiseksi yhteiskunnasta. Kuitenkin he askartelevat sata vuotta sitten eläneiden aatelisherrojen sanomisten ja sanomatta jättämisten parissa. Heillä on kuvitelma, että Marx, Engels, Lenin, Hegel, Kant, Bernstein jne. . . ovat sanoneet kaiken ja lopullisen totuuden. Täytyy vain lukea ja opiskella heidän käsitteitään, logiikkaansa ja teoreettisia kirjoituksiaan entistä tarkemmin ja laajemmin, niin kyllä sieltä apu löytyy sosialismin romahduksen, työväenliikkeen hajoamisen ja kansainvälisen kapitalismin riistopolitiikkan selittämiseen. Apu löytyy, jos noita ihmiskunnan muumioita osataan vielä tulkita oikealla tavalla.
Heillä ei tule mieleenkään, että nykyajan ihmisillä, juuri noiden suurmiesten kulttuuriperinnön ansiosta, on mahdollisuus paljon syvällisempään, paljon lähempänä totuutta olevaan, uuteen ajatteluun, kuin sata vuotta sitten eläneillä vaikkakin viisailla ihmisillä. Tällä hetkellä, (siis edelleen) marxilainen keskustelu on tarkkaa rajankäyntiä siitä, kenellä on oikea selitys noista totuuden jumalista. Tuon rajankäynnin seurauksena Suomessakin on toistakymmentä marxilaista ryhmää tai puoluetta. Uskonnosta lainatulla eskatologialla (selitysopilla) on hyvä tulevaisuus edessäpäin, vaikka rahvaan kirkosta eroaminen jatkuu. Myös Vesa Oittinen (Marx-seuran puheenjohtaja) on tällainen marxilainen eskatologi.
Mikä tuossa sivistyneistöapparaatissa sitten voisi olla vikana?
Yksi syy on sivistyneistön etuoikeutettu sosiaalinen asema suhteessa koulutukseen, valtaan ja rahaankin. Etuoikeudet ovat kuitenkin sen verran vähäisiä, että veneen keikutusta on vältettävä. On parempi, että suuria muutoksia ei tapahdu ajattelunkaan piirissä, jotta asemat voidaan säilyttää edes sellaisina kuin ne ovat.
Edellä mainitut muumiot on silti syytä tuntea hyvin. Esimerkiksi Hegel on jakanut ajattelun ymmärrykseen ja järkeen. Ymmärrys opettelee ja oppii ymmärtämään valmiita tietojärjestelmiä (kuten suurmiesten kirjoituksia) mahdollisimman tarkasti aina rivien väliä myöten. Ymmärrys ei uskalla eikä voi mennä noiden tietojärjestelmien ulkopuolelle. Eikä se sitä kiinnostakaan. Nuo tietojärjestelmät ovat dogmeja, lopullisia totuuksia. On pidettävä huoli niiden oikeasta luokkakantaisesta tulkinnasta; on varottava niiden revisioimista. Nyky-sivistyneistö on ymmärryksen kahleissa.
Sivistyneistö antama koulutus unohtaa järjen roolin ajattelussa. Järki on se, joka luo uusia tietojärjestelmiä. Sivistyneistön ymmärtämät tietojärjestelmät ovat kuitenkin järjen luomuksia. Se järki, joka nuo tietojärjestelmät on luonut, on kuollut suurmiesten mukana, mutta ymmärrys on jäänyt. Koko kulttuuriperintö on tietojärjestelmistä koostuvaa ymmärrystä. Kollektiivinen tieto on pelkkää ymmärrystä. Se muuttuu helposti dogmeiksi ja rukouksiksi, ellei sitä järjen avulla päivitetä, uusinneta ja ylitetä. Järki on yksilöllistä, vain elävissä aivoissa sijaitseva ominaisuus. Järki on vain meillä, ei heillä. Järki ei periydy kulttuurin mukana, vaan syntyy yksilöllisen kokemuksen kautta. Jokaisella elävällä ihmisellä, myös sivistyneistön jäsenellä, on järkeä, jos se uskaltaa sitä käyttää.
Työmiehellä on enemmän järkeä kuin ymmärrystä, koska sen ei ole annettu käydä kouluja. Ymmärrys ja järki kuuluvat yhteen, kuten kulttuuriperintö ja käytännön kokemus. Ymmärrys voi kasvaa järjeksi, joka luo uutta ymmärrystä. Sen vuoksi sivistyneistön ja työväenluokan on yhdistyttävä ennemmin tai myöhemmin. Tuon yhdistymisen pahin jarru tällä hetkellä on sivistyneistö.
Miksi sivistyneistön antama koulutus unohtaa järjen roolin ajattelussa?
Käsittääkseni se johtuu sivistyneistön etujoukko-roolista kapitalistisessa yhteiskunnassa. Porvariston vallan turvaaminen edellyttää, että tietojärjestelmien yhteydessä ja niiden lisäksi koulutettavalle rahvaalle on istutettava valtaluokan arvojärjestelmä, ideologia, moraali, etiikka ja käsitys hyvästä ja pahasta.
Jokaisella yksilöllä on oman luokka- ja kulttuuriympäristön muodostama arvojärjestelmä ja elämän kulkua ohjaava ihannemalli. Sen perusteella jokainen ihminen asettaa enemmän tai vähemmän tietoisesti elämälleen perus- ja välitavoitteet, joita hän pyrkii yhteiskunnallisen asemansa antamilla välineillä toteuttamaan. Tämä prosessi luo hänen ideologiansa, moraalinsa ja käsityksensä hyvästä ja pahasta. Tuon prosessin käyminen on sosiaalista vuorovaikutusta, eräänlaista peliä, jossa tarvitaan sekä ymmärrystä että järkeä. Erityisesti tuo prosessi synnyttää järkeä.
Jos tuollaista järkeä opetettaisiin jo koulussa, se voisi saattaa valtaluokan uhan alaiseksi. Sen vuoksi sivistyneistön antama koulutus pidättäytyy valikoituihin tietojärjestelmiin, jotka palvelevat vain tiettyjä arvojärjestelmiä, tiettyä ideologiaa, tiettyä moraalia. Kouluttajasta itsestään on tullut oman yhteiskunnallisen roolin uhri: se pidättäytyy vain tiettyjen tieto- ja arvojärjestelmien ymmärtämiseen. Järki on siinä liian vaarallinen ominaisuus.
Sivistyneistöä vaivaa siis etujoukkoasemaasta johtuva ajattelun invaliditeetti. Se on tabu, josta ei saa puhua. Vain työväenluokan järki voi tuoda pelastuksen sivistyneistön ajattelun pelkoon. Samalla tavalla sivistyneistön tietomäärä, ymmärrys voi antaa ratkaisevaa apua työväenluokan koulutuksen vähyyteen.
